Näin kun viikko on potkaistu käyntiin, voisin kertoa pienen tarinan.
Olipa kerran noin 13-14-vuotias poika, joka eli Itä-Afrikassa. Hän eli äitinsä kanssa vaatimatonta elämää, koska isänsä oli lähtenyt omille teilleen. Aikaa kului ja elämä kulki radallaan, mutta äitiä vaivasi jokin. Olisiko hän noiduttu, muut ihmiset tuntuivat ajattelevan näin. Hänellä oli kummallisia oireita ja hän nukahteli aika-ajoin. Poikaa pelotti tuntemattomasta syystä johtuvat tapahtumat. Muiden mielipiteet kirotusta perheestä eivät auttaneet asiaa.
Aikaa kului ja pojan ahdistus kasvoi. Lopulta äiti sitten menehtyi juurikin niihin eriskummallisiin oireisiin. Pojan uskottiin myös olevan kirottu, ja hän joutui jatkaa elämäänsä kaduilla. Varmuudella ei voida sanoa missä, miten ja kuinka, sitä tarina ei kerro. Sen kuitenkin osaat jo arvata, että kovan elämän arvet ovat varmasti suuret. Pojan mieli alkoi mustua, hänestä tuntui yksinäiseltä, pelokkaalta ja ahdistavalta. Hän ei tiennyt mistä oli äidin tilassa ollut kyse. Yhtenä päivänä poika heräsi kauheaan tunteeseen, minäkin. Hänelle ilmaantui myös samanlaisia oireita. Hän ns. nukahti kesken päivän ja alkoi kouristelemaan. Hän pienessä mielessään mietti, olisiko hän todella kirottu. Yhtenä päivänä ahdistus kasvaa liian suureksi, hän päättää viedä hengen itseltään. Koska tämä teko on hänen kotimaassaan laissa kielletty, eikä hän onnistu teossaan, hänet viedään lasten vankilaan. Siellä hänen oireet vain pahenevat ja häntä pelottaa entistä enemmän. Hän ei ota kontaktia muihin, eikä tunnu olevan mistään iloinen.
Kunes joku kertoo hänelle mistä mahtaisi olla kyse. Vaikka näillä kahdella ei ole yhteistä kieltä, aistii toinen pojan helpottuneen ja hänen ilmeensä kirkastuu...
Tässä pieni tarina paikallisesta pojasta. Ja HUOM. tämä on siis tositarina. En voi aivan jokaista asiaa faktaksi sanoa, koska täkäläinen systeemi ei toimi aivan ideaalilla tavalla.
Meidän työpaikassamme on siis poika, joka on epileptinen. Tuossa ylhäällä hieman hänen elämäntarinaansa. Tänään pääsin hänen kanssaan lääkäriin. Olin aluksi hieman epäuskoinen, koska olin kolmen paikallisen kanssa paikallisessa sairaalassa eikä kukaan puhunut englantia. Mentiin tiskiltä tiskille ja penkiltä penkille. Lopulta päädyimme psykiatrisen osaston eteen, ja ajattelin että voi jumankauta. Siellä oli laaja kirjo mielenterveyden ongelmista kärsiviä ihmisiä. Nämä kolme paikallista henkilöä alkoivat pelätä ja koitin heitä hieman rauhoitella, englanniksi kuitenkin. Onneksi lopulta sain sellaisen käsityksen, että epileptikot hoidetaan psykiatrisen osaston yhteydessä. Pääsimme kuin pääsimekin lääkärin juttusille. Tämä lääkäri puhui kanssani englantia, ja kerroin hänelle pojan oireet. Hetken keskusteltuaan swahilin kielellä, hän määräsi hänelle lääkkeet. Vaikka annos näin länkkärin mielestä tuntui lonkalta heitetyltä, toivon että hänellä on laaja kokemus asiasta. Annos on aika suuri, mutta onneksi olemme vankilalla seuraamassa kuinka se vaikuttaa pojan vointiin.
Tämä on kuitenkin todella suuri edistysaskel pojan elämässä, koska vielä maanantaina oli kyse siitä kuka maksaa hänen hoidot. 1.5 viikkoa sitten oli vankilalla ajatus, "hänellä ei ole kaikki kunnossa, pitäisi tehdä jotain". Mutta tietäähän se kun ollaan pole pole hakunamatata, miten siinä käy. Eniveis, nyt on pojalla lääkkeet ja katsotaan alkaako ne toimimaan. Jos saataisiin kohtaukset edes niin, että niitä ei tulisi 4 kertaa (tai enemmän) päivässä. Heittäkää siis sormenne ja varpaanne ristiin ja toivotaan parasta...
Tomppa kuittailee täältä tältä päivältä, oiskohan seuraava kirjotus hieman kevyempi, ja enemmän kuvia sisältävä. Kiikarissa viikonloppu Dar Es Salamissa, tansanian suurin kaupunki. Katotaan onnistuuko!
tiistai 9. huhtikuuta 2013
torstai 4. huhtikuuta 2013
Työt alkaa!
Moikka! Olen nyt ollut töissä 3 päivää ja ehkäpä siinä ajassa jonkinlaisen ensikäsityksen paikasta on saanut. Aloitettiin työt tämän viikon tiistaina lasten vankilassa, mahabusu ya watoto. Eli kertauksena, lapset ovat tehneet jonkin sortin rikkomuksen, tai sitten eivät, ja sen seurauksena joutuneet ns. koulukotiin, eli lasten vankilaan. Rikkomusten kirjo on laaja. Osa lapsista on varastanut esimerkiksi ruokaa ja toinen on raiskannut kaksi lasta. Heidän joukostaan löytyy myös noin 7- vuotias poika, jonka vanhemmat ovat ilmeisesti kuolleet. Hänelle on siis löydetty sopiva sijoituspaikka sieltä. Vankilassa on noin 30 lasta, kaksi heistä on tyttöjä.
Paikkaa johtaa paikallinen sosiaalityöntekijä. Hän vaikuttaa mukavalta, mutta en ole ihan varma hänen toimintatavoistaan, ehkä se on kulttuuriero, tai sitten siinä on jotain muuta. Hänen apunaan toimii joukko paikallisia työntekijöitä: mamoja, dadoja (sisko), ja muita härpäkkeitä. En ole oikein päässyt vielä selville heidän toimenkuvastaan laitoksessa. Sen minä tiedän että iso ahteri heillä on ja nukkuvat päivät pitkät toimistossa! Meidän lisäksi siellä on myös muutama paikallinen opiskelija, jotka olisivat hyvä kielellinen apu, mutta tuntuvat hekin vain istuvan johtajan kanssa ulkona puun alla. Toisinsanoen en todellakaan tiedä mikä hiton meno siellä on meneillään, mutta ehkä mä siitä vielä otan selvää. Heitä pitää käskemällä käskeä auttamaan/tekemään yhtään mitään. Sanoivat olevansa toimintaterapeutteja tms., mutta toimistossahan se toimintaterapeutin paikka on, eiks je?
Vankilan tiluksiin kuuluu muutama viljelyspläntti pihalla. Astuttuasi vankilan(betonimöhkäleen) sisälle, oikealla näette toimiston. Suoraan mentäessä saavumme vankilan sisäpihalle, joka on betoninen rinki, jossa on seiniin maalattu mm. jalkapallomaali. Sisältä löytyy myös yksi luokkahuone, tyttöjen ja poikien dormit. Nämä dormit (makuuhuoneet) ovat ahdettu täyteen kerrossänkyjä ja sieltä löytyy paikalliseen tapaan reikävessa ja alkeellinen hana. Juokseva vesi heillä kuitenkin on. Nämä dormit ovat ilmeisesti se paikka minne lapset lukitaan yöksi, tai silloin kun avustustyöntekijät eivät ole paikalla pitämässä ohjelmaa. Eli nuo paikan työntekijät, mamat, eivät jaksa heitä katsoa joten lukitsevat heidät huoneisiin. Paikallinen käsitys siis on, että he eivät tarvitse ohjelmaa koska ovat rikollisia. Kuten kaikki he todella ovat -,-!
Lapset ovat yleisesti iloisia, mutta rankan elämän jäljet näkyvät todella. Jos en nyt ennustaja olisi, mutta hän joka on ne kaksi lasta on raiskannut, on luultavasti ollut itse hyväksikäytetty. Meidän työpäivä alkaa 8.30 ja siihen mennessä lapset ovat syöneet aamupalan. Päivässä on kaksi oppituntia ja niiden välissä tauko. Meidän tarkoituksena on opettaa heille matikkaa, englantia ja yleisiä elämäntaitoja kuten hygieniaa. Joka on kyllä osoittautunut pirun vaikeaksi ilman tulkkia. Mitä olen kuullut niin tulkki hengailee johtajan kanssa ulkona vaikka hänen pitäisi olla tulkkaamassa opetusta, tai sitten hän ei ilmestynyt paikalle ollenkaan. Tällä hetkellä tämä kyseinen tulkki ei enää työskentele tässä lafkassa. Minun ensimmäisenä päivänä paikallinen opiskelija sanoi, että hän auttaa tulkkauksessa, mutta puhui koko päivän puhelimeen pihalla. Tänään hän oli enemmän mukana, koska kävin häntä pyytämässä tulemaan sisälle. Oppitunnit meni oikeastaan ihan hyvin! Huolimatta kaikesta, on ihan luottavainen olo, että ainakin yhden paikallisen opiskelijan kanssa saadaan yhteistyö toimimaan vaikka ei tulkkia olisikaan paikalla. Tänään kävimme läpi sääsanoja englanniksi, vanhemmille lapsille oli tarjolla matematiikan testi ja uusille pojille perus matematiikkaa. 12 aikaa pojat alkavat valmistelemaan ruokaa. Me taas pelataan jalkapalloa tai tehdään muuta oheisohjelmaa muiden poikien kanssa. Tänään tanssin poikien kanssa ja pidin muutamalle tanssitunnin. Pitää vielä sanoa, että meitä edeltävät suomalaiset sosionomitytöt ovat hoitaneet hommansa todella hyvin mielestäni. Minun silmään homma on todella hallussa ja olisin olettanut näkeväni paljon kaoottisemman luokkahuoneen. Meidän työsarkaa varjostaa hieman se fakta, että tytöt ovat saaneet 6 viikkoa vain positiivista palautetta ja näin viimesillä metreillä he saivat aivan epäadekvaatin palautteen paikan johtajalta, joka kantautui heidän koululle saakka. Toivottavasti heidän opettajat tajuavat katsoa juttua oikealla silmällä. Tämä kertoo paikallisesta kulttuurista sen verran, että suoraan ei voi puhua ja juttua sitten lentää selän takana, oli se sitten paikkaansa pitävää tai ei. Katotaan miten äijien käy! Enivei muksut on mahtavia ja homma toimii heidän kanssaan. Osa heistä on todella fiksuja, jopa enemmän matikkapäätä kuin minulla, mutta siihenhän vaaditaan aivan älyttömästi. Vaikeuksia aiheuttaa kuintenkin epätasainen koulutuksen taso, yksi poika sanoi olleensa koulussa 6 vuotta, mutta ei edes omaa nimeään osannut kirjoittaa. eniveii...
Tässä parin päivän aikana on selvinnyt, että yksi poika saa epämääräisiä kohtauksia ja kouristuksia. Poika ns. pyörtyy ja alkaa hieman sen jälkeen kouristelemaan. Muutaman kohtauksen nähtyäni, olen sitä mieltä että se on epilepsia. Kohtauksia tulee sangen tiheään, varmaankin 4-6 kertaa päivässä. Olimme siinä uskossa, että pojalla ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia saada hoitoa täällä. Annoimme hänelle siis hatun ja koitimme opettaa muutamaa poikaa miten toimia kohtauksen sattuessa. Paikalliset työntekijät sanoivat, että hänelle ollaan hommaamassa hoitoa. Ei tuo tahti oikein miellyttänyt omaa silmää. MUTTA YLLÄTYS YLLÄTYS. Paikallinen kordinaattorimme konsultoi suomalaista lääkäriä joka työskentelee täällä moshissa, kiitoksia siitä! Hän sanoi, että epilepsia on kuin onkin tunnettu sairaus täällä ja kaupungista löytyy klinikka jossa hoidetaan neurologisia sairauksia maanantaisin. Mikä parasta, hänelle olisi ehkä mahdollisuus löytää ilmainen lääkitys, ihan maan lakien puitteissa. Tätä nyt siis selvitellään onko hänelle todella mahdollisuus saada lääkitys. Ilman tätä mahdollisuutta hänellä ei olisi minkäänlaista saumaa saada lääkitystä, ja pahoin pelkään, edes sairaala hoitoa. Siihen asti kun saadaan selvitettyä tie byrokratian läpi (suuri ongelma tässä maassa), hoidetaan poikaa minkä voidaan.
Tähän meinasin päättää tämän tekstin. Varmasti tulee vielä tekstiä paikasta, kun saadaan otetta paremmin toimintaan. Nyt tämä hikinen jätkä vois lähtee suihkuun. Moro moroo
Paikkaa johtaa paikallinen sosiaalityöntekijä. Hän vaikuttaa mukavalta, mutta en ole ihan varma hänen toimintatavoistaan, ehkä se on kulttuuriero, tai sitten siinä on jotain muuta. Hänen apunaan toimii joukko paikallisia työntekijöitä: mamoja, dadoja (sisko), ja muita härpäkkeitä. En ole oikein päässyt vielä selville heidän toimenkuvastaan laitoksessa. Sen minä tiedän että iso ahteri heillä on ja nukkuvat päivät pitkät toimistossa! Meidän lisäksi siellä on myös muutama paikallinen opiskelija, jotka olisivat hyvä kielellinen apu, mutta tuntuvat hekin vain istuvan johtajan kanssa ulkona puun alla. Toisinsanoen en todellakaan tiedä mikä hiton meno siellä on meneillään, mutta ehkä mä siitä vielä otan selvää. Heitä pitää käskemällä käskeä auttamaan/tekemään yhtään mitään. Sanoivat olevansa toimintaterapeutteja tms., mutta toimistossahan se toimintaterapeutin paikka on, eiks je?
Vankilan tiluksiin kuuluu muutama viljelyspläntti pihalla. Astuttuasi vankilan(betonimöhkäleen) sisälle, oikealla näette toimiston. Suoraan mentäessä saavumme vankilan sisäpihalle, joka on betoninen rinki, jossa on seiniin maalattu mm. jalkapallomaali. Sisältä löytyy myös yksi luokkahuone, tyttöjen ja poikien dormit. Nämä dormit (makuuhuoneet) ovat ahdettu täyteen kerrossänkyjä ja sieltä löytyy paikalliseen tapaan reikävessa ja alkeellinen hana. Juokseva vesi heillä kuitenkin on. Nämä dormit ovat ilmeisesti se paikka minne lapset lukitaan yöksi, tai silloin kun avustustyöntekijät eivät ole paikalla pitämässä ohjelmaa. Eli nuo paikan työntekijät, mamat, eivät jaksa heitä katsoa joten lukitsevat heidät huoneisiin. Paikallinen käsitys siis on, että he eivät tarvitse ohjelmaa koska ovat rikollisia. Kuten kaikki he todella ovat -,-!
Lapset ovat yleisesti iloisia, mutta rankan elämän jäljet näkyvät todella. Jos en nyt ennustaja olisi, mutta hän joka on ne kaksi lasta on raiskannut, on luultavasti ollut itse hyväksikäytetty. Meidän työpäivä alkaa 8.30 ja siihen mennessä lapset ovat syöneet aamupalan. Päivässä on kaksi oppituntia ja niiden välissä tauko. Meidän tarkoituksena on opettaa heille matikkaa, englantia ja yleisiä elämäntaitoja kuten hygieniaa. Joka on kyllä osoittautunut pirun vaikeaksi ilman tulkkia. Mitä olen kuullut niin tulkki hengailee johtajan kanssa ulkona vaikka hänen pitäisi olla tulkkaamassa opetusta, tai sitten hän ei ilmestynyt paikalle ollenkaan. Tällä hetkellä tämä kyseinen tulkki ei enää työskentele tässä lafkassa. Minun ensimmäisenä päivänä paikallinen opiskelija sanoi, että hän auttaa tulkkauksessa, mutta puhui koko päivän puhelimeen pihalla. Tänään hän oli enemmän mukana, koska kävin häntä pyytämässä tulemaan sisälle. Oppitunnit meni oikeastaan ihan hyvin! Huolimatta kaikesta, on ihan luottavainen olo, että ainakin yhden paikallisen opiskelijan kanssa saadaan yhteistyö toimimaan vaikka ei tulkkia olisikaan paikalla. Tänään kävimme läpi sääsanoja englanniksi, vanhemmille lapsille oli tarjolla matematiikan testi ja uusille pojille perus matematiikkaa. 12 aikaa pojat alkavat valmistelemaan ruokaa. Me taas pelataan jalkapalloa tai tehdään muuta oheisohjelmaa muiden poikien kanssa. Tänään tanssin poikien kanssa ja pidin muutamalle tanssitunnin. Pitää vielä sanoa, että meitä edeltävät suomalaiset sosionomitytöt ovat hoitaneet hommansa todella hyvin mielestäni. Minun silmään homma on todella hallussa ja olisin olettanut näkeväni paljon kaoottisemman luokkahuoneen. Meidän työsarkaa varjostaa hieman se fakta, että tytöt ovat saaneet 6 viikkoa vain positiivista palautetta ja näin viimesillä metreillä he saivat aivan epäadekvaatin palautteen paikan johtajalta, joka kantautui heidän koululle saakka. Toivottavasti heidän opettajat tajuavat katsoa juttua oikealla silmällä. Tämä kertoo paikallisesta kulttuurista sen verran, että suoraan ei voi puhua ja juttua sitten lentää selän takana, oli se sitten paikkaansa pitävää tai ei. Katotaan miten äijien käy! Enivei muksut on mahtavia ja homma toimii heidän kanssaan. Osa heistä on todella fiksuja, jopa enemmän matikkapäätä kuin minulla, mutta siihenhän vaaditaan aivan älyttömästi. Vaikeuksia aiheuttaa kuintenkin epätasainen koulutuksen taso, yksi poika sanoi olleensa koulussa 6 vuotta, mutta ei edes omaa nimeään osannut kirjoittaa. eniveii...
Tässä parin päivän aikana on selvinnyt, että yksi poika saa epämääräisiä kohtauksia ja kouristuksia. Poika ns. pyörtyy ja alkaa hieman sen jälkeen kouristelemaan. Muutaman kohtauksen nähtyäni, olen sitä mieltä että se on epilepsia. Kohtauksia tulee sangen tiheään, varmaankin 4-6 kertaa päivässä. Olimme siinä uskossa, että pojalla ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia saada hoitoa täällä. Annoimme hänelle siis hatun ja koitimme opettaa muutamaa poikaa miten toimia kohtauksen sattuessa. Paikalliset työntekijät sanoivat, että hänelle ollaan hommaamassa hoitoa. Ei tuo tahti oikein miellyttänyt omaa silmää. MUTTA YLLÄTYS YLLÄTYS. Paikallinen kordinaattorimme konsultoi suomalaista lääkäriä joka työskentelee täällä moshissa, kiitoksia siitä! Hän sanoi, että epilepsia on kuin onkin tunnettu sairaus täällä ja kaupungista löytyy klinikka jossa hoidetaan neurologisia sairauksia maanantaisin. Mikä parasta, hänelle olisi ehkä mahdollisuus löytää ilmainen lääkitys, ihan maan lakien puitteissa. Tätä nyt siis selvitellään onko hänelle todella mahdollisuus saada lääkitys. Ilman tätä mahdollisuutta hänellä ei olisi minkäänlaista saumaa saada lääkitystä, ja pahoin pelkään, edes sairaala hoitoa. Siihen asti kun saadaan selvitettyä tie byrokratian läpi (suuri ongelma tässä maassa), hoidetaan poikaa minkä voidaan.
Tähän meinasin päättää tämän tekstin. Varmasti tulee vielä tekstiä paikasta, kun saadaan otetta paremmin toimintaan. Nyt tämä hikinen jätkä vois lähtee suihkuun. Moro moroo
 |
| Opetin vähän säätiloja |
 |
| Tämä kaveri oli yön läpi hirttäytynyt omaan naruunsa |
tiistai 2. huhtikuuta 2013
Masai Masai
Hello Hello, pienen hiljaiselon jälkeen vois taas kirjottaa jotain. Päätimme viime lauantaina lähteä katsomaan alkuperäiskansan elämää vähän Moshin ulkopuolelle. http://fi.wikipedia.org/wiki/Maasait
Ensin kävimme tutustumassa paikalliseen toriin. Paikalliset Masai ja Chaka heimolaiset ostavat sieltä kaikki ruokatavaransa 2 kertaa viikossa. Torilla oli erinäiset liha, vihannes, kala ja kangasalueet. Mzungu Mzungu, kuului ympäriltämme. Tarkoittaen white person, olimme ilmeisesti hieman tiellä. Torin meno oli aikas vauhdikasta ja hajut olivat out of this world. Paikalliset sattuvat pitämään kaikki liha ja maitotuotteensa lämpimässä. Torilta tarttui mukaan paikallinen kangas, kanga. Melkein marimekkoa! Paitsi siinä ylistetään jeesusta. (Pahoittelen kuvan puutetta markkinoilta, kunnioitan sitä että paikalliset eivät oikein tykkää että heitä kuvataan. Ymmärrätte varmaan jos joudutte joskus aasialaisten piirittämäksi kauppatorilla)
Torireissun jälkeen suunnattiin nokka kohti puskaan... Saavuttuamme maasaileiriin, kylän naiset lauloivat meille tervetuliaislaulun.
Seuraavaksi meidät valkoiset mzungut puettiin maasaivaatteisiin. Tunsin olevani oikea soturi, not.
Seuraavaksi seurasi perinteinen maasaitanssi. Joo, juuri se jossa hypitään ylös alas.
Koko tanssihomma oli vähän sekavaan. Lyhyesti sanottuna, ihme muminaa kiljumista ja edestakas juoksemista.
Reissulla päästiin kuulemaan myös kylän vanhan tarinoita masai kulttuurista. Hän kertoi masain matkasta pojasta mieheksi. Joka sattuu olemaan aika raaka. Maasait ympärileikataan 15 vuoden sykleissä, joten mies voi olla mitä vaan 15-30 vuoden väliltä. Tapahtumaan kuuluu se, että poika/mies ei saa edes silmäänsä liikuttaa, muuten hänestä ei tule soturia. Tämän jälkeen he lähetetään "puskaan" selviämään pariksi kuukaudeksi omillaan. Heitä kutsutaan black masaiksi heidän puvustuksensa perusteella. Tämän jälkeen on vielä yksi riitti, joka ristii heidät sotureiksi, eli antaa heille valmiuden perustaa oma perhe. Kysyimme myös tyttöjen ympärileikkauksesta. Joka on laitonta, mutta vanhoihin tapoihin kuuluen sitä viel tehdään. Hän oli hyvin vaitonainen asiasta, mutta kysyimme onko siihen kukaan kuollut. Vastaus oli ei, emme aivan uskoneet sitä. Kysyin häneltä myös maasaiheimon tulevaisuudesta. Hän uskoi sen olevan valoisa. Se muuttuu, mutta hyvin hitaasti. Monet maasait arvostavat vanhoja perinteitä, mutta omaksuvat pakolliset nykyaikaiset tavat. Tarkoittaen sitä, että he käyvät kaupungissa töissä, mutta asuvat vielä kylässä. Monet heistä myös käyttävät perinteisiä maasaivaatteita.
SEURAAVAKSI VAROITUS HERKKÄHERMOISILLE/ELÄINYSTÄVILLE.
Pääsimme myös osallistumaan vuohen tappoon. Tapoimme eläimen perinteisin menoin, veitsellä kurkku auki ja valuva veri kulhoon. Tätä verta maasait juovat sitten uskoen sen tuovan heille voimia. Vaikka tämä onkin tapa, jolla saadaan lihaa meidän jokapäiväiseen käyttöön. Alan silti varmasti vaihtaa yhä enemmän kasvisten puolelle. Tiedostan myös sen, että ei tämä varmasti kokonaan minun lihan syöntiä lopeta, mutta ainakin se pisti hieman ajattelemaan. Tässä huomaa kuinka minä länkkäri olen hyvin etääntynyt siitä mistä ruoka tulee. Huomatkaa kuitenkin, että vuohi oli saanut mennä lauman mukana pitkin puskia eläessään, toisin kuin tehotuotettu karja mitä me suomessa syömme. Kehotankin ihmisiä siellä suomessa kiinnittämään huomiota siihen, mistä se teidän pikku karitsa siihen pääsiäispöytään ensi vuonna tulee! En tähän nyt viitsi raaimpia kuvia laittaa tulemaan, voitte varmasti kuvitella kaikki itse pienissä mielissänne sen huudon ja veren määrän mikä siitä toimituksesta tulee. Tässä kuintekin pieni kuva siitä mitä saimme siinä kokea.
Kokonaisuudessaan touhu tuntui hieman esitykseltä, mutta uskoen että he syövät koko vuohen voin nukkua yöni. Mitä reissuun tulee, niin ei kait sitä länkkäriyttään helposti pääse pois. Onneksi oli paikallinen mukana, että päästiin tutustumaan heidän omalaatuiseen elämäntapaansa. Kiitoksia siitä. Hieno reissuhan se oli! mutta kyllä he sillä varmasti joku rahaa takoo.
Loppuun ikäänkuin kevennykseksi muutama kuva lapsista. Tulin hyvin juttuun heidän kanssaan. He olivat niin iloisia ja eloisia, vaikka elävätkin köyhyyden/todellisen askeettisuuden keskellä. Esimerkkinä tyhjä vesipullo oli heille kuin kilo kultaa joista he tappelivat. Siinä on meille jokaiselle "VÄHÄN" opittavaa. Tomppa kuittaa tältä päivältä näihin tunnelmiin ja kuviin. Huomenna toinen työpäivä ja ehkäpä hieman juttua työpaikasta ja paikallisista tavoista, niin hyviä kuin huonojakin. Mutta nyt muksuja!
Sanotaan tähän loppuun vielä, että sähköt menee, on ihan normia. Hmm, mutta että Tomppa leikkii sähkömiestä ja koittaa saada generaattoria pois päältä vain swahilia puhuvan yövartija babun kanssa. That is something :D hyvä että elossa ollaan :D
ps. normiiin tapaan pole sana kirjoitus virheistä!
Ensin kävimme tutustumassa paikalliseen toriin. Paikalliset Masai ja Chaka heimolaiset ostavat sieltä kaikki ruokatavaransa 2 kertaa viikossa. Torilla oli erinäiset liha, vihannes, kala ja kangasalueet. Mzungu Mzungu, kuului ympäriltämme. Tarkoittaen white person, olimme ilmeisesti hieman tiellä. Torin meno oli aikas vauhdikasta ja hajut olivat out of this world. Paikalliset sattuvat pitämään kaikki liha ja maitotuotteensa lämpimässä. Torilta tarttui mukaan paikallinen kangas, kanga. Melkein marimekkoa! Paitsi siinä ylistetään jeesusta. (Pahoittelen kuvan puutetta markkinoilta, kunnioitan sitä että paikalliset eivät oikein tykkää että heitä kuvataan. Ymmärrätte varmaan jos joudutte joskus aasialaisten piirittämäksi kauppatorilla)
Torireissun jälkeen suunnattiin nokka kohti puskaan... Saavuttuamme maasaileiriin, kylän naiset lauloivat meille tervetuliaislaulun.
Tämän jälkeen pääsimme kiertämään paikallista lääkekaappia. Maasait keräävät suurimman osan lääkkeistään luonnosta. He saavat osan leirin lähettyviltä, mutta iso osa lääkkeistä joudutaan hakemaan
kauempaa vuorilta. Opimme mm. kuinka hoitaa haavaa puun mahlalla ja kuinka raskaana olevalle naiselle kannattaa juottaa tietyn kasvin juuresta keitettyä liuosta.
 |
| Tästä keittoa raskaana oleville naisille. |
Lääkehoidon oppitunnin jälkeen suunnattiin tutustumaan heimon askeettisiin kotioloihin. Maasait siis elävät hyvin askeettisissa ja alkuperäisissä oloissa. Perinteisesti perheen pää, mies omistaa oman majan , ja hänen useat vaimonsa elävät omissaan lasten ja lastenlastensa kanssa. Miehen perinteinen tehtävä on olla soturi, tuoda ruoka pöytään metsästämällä. Harmillisen usein tuppaa nykymasain toimenkuvaan kuulua lorviminen ja paikallisen vinukan naukkiminen. Seuraavassa hieman kuvia heimon asutuksista...
 |
| Hieman modernimpi masai savimaja |
 |
| Keittiö |
 |
| Keittiö, olohuone ja suihku samassa |
 |
| Talosta löytyi myös muutaman päivän vanha vasikka. Talossa, koska ei ole valmis vielä laitumelle. Eläinoikeudet ei todellakaan ole kunniassa täällä. |
Seuraavaksi meidät valkoiset mzungut puettiin maasaivaatteisiin. Tunsin olevani oikea soturi, not.
 |
| Siinä vähän paikallisten mietteitä etualalla |
 |
| Neuvottelut menossa |
Seuraavaksi seurasi perinteinen maasaitanssi. Joo, juuri se jossa hypitään ylös alas.
 |
| sotaanko? |
 |
| Jännän äärellä |
 |
| Tulevan, toivottavasti paremman sukupolven soturi ottaa mallia |
 |
| Näin se tehdään |
Koko tanssihomma oli vähän sekavaan. Lyhyesti sanottuna, ihme muminaa kiljumista ja edestakas juoksemista.
Reissulla päästiin kuulemaan myös kylän vanhan tarinoita masai kulttuurista. Hän kertoi masain matkasta pojasta mieheksi. Joka sattuu olemaan aika raaka. Maasait ympärileikataan 15 vuoden sykleissä, joten mies voi olla mitä vaan 15-30 vuoden väliltä. Tapahtumaan kuuluu se, että poika/mies ei saa edes silmäänsä liikuttaa, muuten hänestä ei tule soturia. Tämän jälkeen he lähetetään "puskaan" selviämään pariksi kuukaudeksi omillaan. Heitä kutsutaan black masaiksi heidän puvustuksensa perusteella. Tämän jälkeen on vielä yksi riitti, joka ristii heidät sotureiksi, eli antaa heille valmiuden perustaa oma perhe. Kysyimme myös tyttöjen ympärileikkauksesta. Joka on laitonta, mutta vanhoihin tapoihin kuuluen sitä viel tehdään. Hän oli hyvin vaitonainen asiasta, mutta kysyimme onko siihen kukaan kuollut. Vastaus oli ei, emme aivan uskoneet sitä. Kysyin häneltä myös maasaiheimon tulevaisuudesta. Hän uskoi sen olevan valoisa. Se muuttuu, mutta hyvin hitaasti. Monet maasait arvostavat vanhoja perinteitä, mutta omaksuvat pakolliset nykyaikaiset tavat. Tarkoittaen sitä, että he käyvät kaupungissa töissä, mutta asuvat vielä kylässä. Monet heistä myös käyttävät perinteisiä maasaivaatteita.
SEURAAVAKSI VAROITUS HERKKÄHERMOISILLE/ELÄINYSTÄVILLE.
Pääsimme myös osallistumaan vuohen tappoon. Tapoimme eläimen perinteisin menoin, veitsellä kurkku auki ja valuva veri kulhoon. Tätä verta maasait juovat sitten uskoen sen tuovan heille voimia. Vaikka tämä onkin tapa, jolla saadaan lihaa meidän jokapäiväiseen käyttöön. Alan silti varmasti vaihtaa yhä enemmän kasvisten puolelle. Tiedostan myös sen, että ei tämä varmasti kokonaan minun lihan syöntiä lopeta, mutta ainakin se pisti hieman ajattelemaan. Tässä huomaa kuinka minä länkkäri olen hyvin etääntynyt siitä mistä ruoka tulee. Huomatkaa kuitenkin, että vuohi oli saanut mennä lauman mukana pitkin puskia eläessään, toisin kuin tehotuotettu karja mitä me suomessa syömme. Kehotankin ihmisiä siellä suomessa kiinnittämään huomiota siihen, mistä se teidän pikku karitsa siihen pääsiäispöytään ensi vuonna tulee! En tähän nyt viitsi raaimpia kuvia laittaa tulemaan, voitte varmasti kuvitella kaikki itse pienissä mielissänne sen huudon ja veren määrän mikä siitä toimituksesta tulee. Tässä kuintekin pieni kuva siitä mitä saimme siinä kokea.
Kokonaisuudessaan touhu tuntui hieman esitykseltä, mutta uskoen että he syövät koko vuohen voin nukkua yöni. Mitä reissuun tulee, niin ei kait sitä länkkäriyttään helposti pääse pois. Onneksi oli paikallinen mukana, että päästiin tutustumaan heidän omalaatuiseen elämäntapaansa. Kiitoksia siitä. Hieno reissuhan se oli! mutta kyllä he sillä varmasti joku rahaa takoo.
Loppuun ikäänkuin kevennykseksi muutama kuva lapsista. Tulin hyvin juttuun heidän kanssaan. He olivat niin iloisia ja eloisia, vaikka elävätkin köyhyyden/todellisen askeettisuuden keskellä. Esimerkkinä tyhjä vesipullo oli heille kuin kilo kultaa joista he tappelivat. Siinä on meille jokaiselle "VÄHÄN" opittavaa. Tomppa kuittaa tältä päivältä näihin tunnelmiin ja kuviin. Huomenna toinen työpäivä ja ehkäpä hieman juttua työpaikasta ja paikallisista tavoista, niin hyviä kuin huonojakin. Mutta nyt muksuja!
Sanotaan tähän loppuun vielä, että sähköt menee, on ihan normia. Hmm, mutta että Tomppa leikkii sähkömiestä ja koittaa saada generaattoria pois päältä vain swahilia puhuvan yövartija babun kanssa. That is something :D hyvä että elossa ollaan :D
ps. normiiin tapaan pole sana kirjoitus virheistä!
keskiviikko 27. maaliskuuta 2013
#sairaala#aseptiikka#this is africa
 |
| Lasten yleisimmät taudit top 10 |
 |
| Äidin yleisimmät taudit top 10 |
 |
| Leikkaushuone |
Sairaanhoitajakoulussa päästiin käymään muutamalla tunnilla ja päästiin esittelemään itsemme paikallisille tuleville kollegoillemme. Selvisi myös, että jokaisen hoitajan koulutukseen kuuluu myös lapsen auttaminen maailmaan osio =o, huhhu. Sisar ja koulun rehtori tarjosi meille "tee:n", eli paikalliseen tapaan kuuluu juoda teetä ja syödä leipää vähän niinkuin ensi lounaalla ja lounas syödään vähän myöhemmin. Kaadettuani kuumat teet housuille, sain itseni kerättyä ja survoin ruoan, mahtavan makuiset banaanit ja teen naamaani loppujen lopuksi hyvällä menestyksellä. Lopuksi lausuimme ruokarukouksen, vaikka en uskonnollinen olekaan, oli hetki tosi magee. Vaikka ruoka oli vaatimatonta ja tilaisuus pieni, parhaat ikinä kokemani hetket ulkomailla ovat juuri ne, kun paikallinen on tarjonnut aterian. KANNATTAA KOITTAA. Siinä sitten hyvästeltiin koulun rehtori, ja toivotin hänet tervetulleeksi Suomeen "karibu to Finland". ----> to hospital!
Noniin sitten siirryttiin sairaalan puolelle. Sairaala oli käsittääkseni alueen keskiarvoon nähden iso ja todella korkealaatuinen. Rakennuksen on rahoittanut saksalaiset ja sairaala on perustettu vuonna 1929, sen olleen silloin 7 huoneinen savimaja. Tällä hetkellä sairaalasta löytyy mm. kaksi leikkaussalia, silmäsairaala ja lastenosasto. Todellakin päästiin tutustumaan maan tapoihin. Sisar reippaasti marssitti meitä huoneissa, lääkärin vastaanotolla ja sun muussa. Todellakin, potilaat olivat ottamassa hoitoa ja me marssittiin sisään :D Paras kun päästiin hammaslääkärin vastaanotolle, mentiin huoneeseen sisään. Paikalla oli hoitaja, lääkäri ja potilas. Lääkäri siinä kumihanskat kädessä toivotti meidät oikein tervetulleeksi sairaalaan ja lähti kierrättämään meitä ympäri hammaslääkärin osastoa, POTILAAN MAATESSA SUU AUKI SIELLÄ TUOLILLA. Mitähän hittoa 0_o. Noh, maan tapa. Matkan aikana vierailtiin mm. lasten osastolla, synnytysosastolla (onneksi ei ollut synnytystä käynnissä, kuulemma hyvin mahdollista) ja ripuliosastolla. Synnytysosastolla pääsin kuitenkin morjestamaan juuri synnyttäneitä leidejä ja komplikaatiohuoneessa tapahtui seuraavaa. "Oh here was a girl who gave a premature birth, how sad that you cant see her", SHELEVÄ. Eikä tässä vielä kaikki. Päästiin vierailemaan myös leikkaussalissa. Välineet näytti iha toimivilta, hyvin vanhoilta vain. Mutta aseptiikka! Hoitajan renttu selitti ylpeänä kuinka he sterilisoivat leikkausinstrumentit hyvin ja sen jälkeen käärivät ne viltteihin. Ylhäällä näette kuvan, siitä kun niitä kyseisiä vilttejä kuivatetaan.
Huh tulipa taas kirjotettua, en oikein tiedä miten tähän suhtautuisi. Pitää vähän sulatella vielä paikallisia tapoja. Jotenkin tuntuu, että heille on vain kerrottu mitä pitää tehdä. Syy on vaan jätetty kertomatta. Tietotaito on tuotu tänne, syytän heitä ken sen on tänne tuonut! aivan päin puskia mennyt kyllä! Hienompaa analysointia myöhemmissä jaksoissa, kun olen päässyt sisään kulttuuriin hieman enemmän. Pyydän nöyrästi anteeksi kirjoitusvirheitä, mutta this is africa joten pole pole!
maanantai 25. maaliskuuta 2013
THIS IS AFRICA
well hello! täältä Africasta tomppa vaan huutelee. On siis saavuttu torstai-iltana paikanpäälle. Talo täynnä suomalaisia tsubuja, yks hollantilainen dyyd ja sit on me kaks suomalaista Tomia. African menosta ei sillain vielä oo saanu kiinni ku näppituntumalla, mutta eiköhän se selvii mitä tää on tässä viikon edetessä. On lämmintä, mutta satelee välillä kun on tuo sadekausi alkamassa. Iha jepa silti!
Heti alkuun suunnattiin safarille: Lake Manyara, Ngorongoro kraateri ja Tarangire. Pikkutompan unelmat avaran luonnon serengetille pääsystä ei ihan toteutunut, mutta voi kuule avaran luonnon maisemat meno näissäkin oli! Matka taittui maasturissa oppaan ajamana. Ensin suunnattiin järvelle täältä kämpiltä. Yöt nukuttiin aina ns. teltta campingissä. Siellä kyllä tarjoiltiin ruokaa ja oli katos teltan päällä, länkkärimeininki siis. Kolmen päivän reissu oli yhteensä. Istumista laittoman paljon. Matkaseura jaksoi innostua joka pirun impalasta mikä nähtiin, itse odotin sitä viimeistä "big fiven" jäsentä, eli Leopardia eli Chui in swahili. Tämä big five on siis ryhmä eläimiä mitä länkkärit aina spottailee tuolla safareilla. Siihen kuuluu norsu, puhveli, leijona, sarvikuono ja leopardi. Kaikki muut nähtiin! Ihan hyvään aikaan lähdettiin safarille, koska täältä talolta on ollut netti poikki koko vklp pe-ma. Syynä joku egyptiläinen dorka ajanu laivansa väärään paikkaan ja katkassu nettipiuhan koko itä-Afrikalta, eli siis koko itä-Afrikka on ollut ilman sähköä hah! way to go captain. Eilen saavuttiin tänne kämpille takaisin, oli kiva kattoa peiliin/käydä suihkussa 4 päivän tauon jälkeen :D on tää nettiki iha kiva (en ole yhtään riippuvainen).
Nyt kun on kuullut kaikki tyttöjen toilailut viikonlopulta, kunnon salkkarimeininki täällä!, voi jatkaa uuteen viikkoon hyvillä yöunilla. Joo ei todellakaan, oon nukkunut varmaan 2 tuntia jos sitäkään koko yönä. Mut hei, this is africa so pole pole! tarkoittaen "hidasta hidasta", tuppaa oleen paikassa vähä välinpitämättömyyden kulttuuri, hakuna matata meiningillä mennään! löysäillään päivä ja lähetään baariin kattomaan paikallisia illalla. Ennen sitä käydään tutustumassa katulapsikeskukseen ja paikalliseen amikseen.
Habari ya asubuhi vaan sinne suomeen! tomppa kuittaa tältä osin!
Heti alkuun suunnattiin safarille: Lake Manyara, Ngorongoro kraateri ja Tarangire. Pikkutompan unelmat avaran luonnon serengetille pääsystä ei ihan toteutunut, mutta voi kuule avaran luonnon maisemat meno näissäkin oli! Matka taittui maasturissa oppaan ajamana. Ensin suunnattiin järvelle täältä kämpiltä. Yöt nukuttiin aina ns. teltta campingissä. Siellä kyllä tarjoiltiin ruokaa ja oli katos teltan päällä, länkkärimeininki siis. Kolmen päivän reissu oli yhteensä. Istumista laittoman paljon. Matkaseura jaksoi innostua joka pirun impalasta mikä nähtiin, itse odotin sitä viimeistä "big fiven" jäsentä, eli Leopardia eli Chui in swahili. Tämä big five on siis ryhmä eläimiä mitä länkkärit aina spottailee tuolla safareilla. Siihen kuuluu norsu, puhveli, leijona, sarvikuono ja leopardi. Kaikki muut nähtiin! Ihan hyvään aikaan lähdettiin safarille, koska täältä talolta on ollut netti poikki koko vklp pe-ma. Syynä joku egyptiläinen dorka ajanu laivansa väärään paikkaan ja katkassu nettipiuhan koko itä-Afrikalta, eli siis koko itä-Afrikka on ollut ilman sähköä hah! way to go captain. Eilen saavuttiin tänne kämpille takaisin, oli kiva kattoa peiliin/käydä suihkussa 4 päivän tauon jälkeen :D on tää nettiki iha kiva (en ole yhtään riippuvainen).
Nyt kun on kuullut kaikki tyttöjen toilailut viikonlopulta, kunnon salkkarimeininki täällä!, voi jatkaa uuteen viikkoon hyvillä yöunilla. Joo ei todellakaan, oon nukkunut varmaan 2 tuntia jos sitäkään koko yönä. Mut hei, this is africa so pole pole! tarkoittaen "hidasta hidasta", tuppaa oleen paikassa vähä välinpitämättömyyden kulttuuri, hakuna matata meiningillä mennään! löysäillään päivä ja lähetään baariin kattomaan paikallisia illalla. Ennen sitä käydään tutustumassa katulapsikeskukseen ja paikalliseen amikseen.
Habari ya asubuhi vaan sinne suomeen! tomppa kuittaa tältä osin!
keskiviikko 20. maaliskuuta 2013
Hyvää matkaa
Kiitoksia vielä kaikille lahjoituksia antaneille, seuratkaa mun ja matkakaverin blogia niin sieltä voitte seurata projektin edistymistä. TÄSTÄ HYVÄNTEKEVÄISYYSPROJEKTIN SIVUILLE
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)